Iisebelin henki
1 Kun 18:1 Pitkän ajan kuluttua, kolmantena vuotena tuli Elialle tämä Herran sana : "Mene ja näyttäydy Ahabille, niin Minä annan sateen maan päälle."
18:2 Niin Elia meni näyttäytymään Ahabille. Mutta Samariassa oli kova nälänhätä.
Aam.8:11 Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, Herra, jolloin minä lähetän nälän maahan: en leivän nälkää enkä veden janoa, vaan Herran sanojen kuulemisen nälän.
Daniel 1:5 Ja kuningas määräsi heille jokapäiväiseksi ravinnoksi ruokaa kuninkaan pöydästä ja viiniä, jota hän itse joi. Niin heitä oli kasvatettava 3 vuotta, ja niiden kuluttua heidän tuli astua kuninkaan palvelukseen.
Elian todellinen palvelustehtävä, kansan sydänten kääntäminen takaisin Herran puoleen, joutui odottamaan kolme pitkää vuotta toteutumistaan.
1 Kun. 18:10 Niin totta kuin Herra, sinun Jumalasi elää, ei ole sitä kansaa eikä sitä valtakuntaa, josta minun herrani (kuningas Ahab) ei olisi lähettänyt etsimään sinua...
Miksi?
1Kun.17:1 Tisbeläinen Elia, ERÄS Gileadiin asettuneista siirtolaisista, sanoi Ahabille : "Niin totta kuin Herra, Israelin Jumala elää, jonka edessä minä seison: näinä vuosina ei tule kastetta eikä sadetta muutoin kuin minun sanani kautta."
Mikä oli tämä "eräs" puhumaan tällaisia kuninkaalle?
Ahab varmaankin myhähti: "Taas yksi 'hörhö' lisää”. Ahab ei uskonut Herran sanaa, joka oli asetettu Elian suuhun. Kuitenkin kun sana kävi toteen kuningas Ahabin silmien edessä, hän joutui elämään tämän vitsauksen todeksi myös omassa elämässään. Ei ollut erotusta kuninkaan ja tavallisen työläisen välillä Jumalan ruoskan iskujen osuessa selkään: molemmat älähtivät.
Ahabista kerrotaan: 1Kun.16:30 Mutta Ahab, Omrin poika, teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, ENEMMÄN kuin kaikki hänen edeltäjänsä.
Nyt Ahabin pahoja tekoja seurasi kuritus, jonka seurauksena Ahab joutui kulkemaan tietä yksinänsä (1Kun.18:6), löytääksensä ruohoa jäljellä oleville hevosille ja muuleille!
Kuvittele kuningas etsimässä ruohoa kuormajuhdille ja vielä yksinänsä taivaltamassa Samarian rutikuivia, pölyäviä tantereita. Tuskin hän teki matkaa kruunu päässään ja valtikka kädessään, hienot viitat ja käädyt yllään. Kyllä ne oli riisuttava ennen tällaista yksinäistä taivalta. Jumala oli riisunut ylvään kuninkaan tallipojan asemaan.
Tuskin Ahab oli enää ahdistetun kansan suosiossa, koskapa ei ollut ketään jakamaan tuota taivalta hänen rinnallaan, Obadjan kääntyessä toisaalle etsimään ruohoa vesilähteiden ja purojen varsilta. Turhaan, sillä jopa Keritin puro, jonka Jumala oli antanut Elian kätköpaikaksi, oli kuivunut.
Ajattele profeettaa, joka 3 vuotta oli kätkössä kuninkaan vihalta. Ensin Keritin purolla, sitten Sarpatissa leskivaimon elätettävänä. Elia oli kuitenkin Jumalan lähettämä, että Elian myötä myös tämä leskivaimo yhdessä poikansa kanssa saisi elatuksen; ihmeen avulla, jauhojen ja öljyn virratessa Jumalan Taivaasta astioihin, täyttäen heidän ajalliset tarpeensa. Jopa nälänhädän aikana oli Herra ruokkiva palvelijansa Elian sekä ne, jotka häntä auttoivat Herran Nimen tähden.
Ahabin katkeruus ryöpsähti esille, kun hän kohtasi Elian. Obadja vei sanan kuninkaalle Eliasta ja näin kuningas, niellen ylpeytensä, joutui kävelemään Eliaa vastaan.
Korkeampiarvoinen kutsuttaa halvempiarvoisen luokseen ja näin päin olivat roolit Jumalan maailmassa. Tähän nyt myös kuningas joutui alistumaan. Niin epätoivoisesti he tarvitsivat vettä elääkseen, jottei kuoleman kolkko käsi tavoittaisi heitä kaikkia, että hallitsijan oli pakko nöyrtyä.
Ahab muisti Elian sanat. Kuinka hän ei muistaisi? Olihan ne lausuttu jo kolme vuotta sitten ja nämä polttavan kuumat, kuivat ja piinaavat vuodet olivat syövyttäneet nämä sanat kuningas Ahabin muistiin hänen kuolinpäiväänsä asti: "... näinä vuosina ei tule kastetta eikä sadetta muutoin kuin minun sanani kautta."
Kuningas Ahab oli antanut käskyn koluta joka ikinen maan kolkka läpikotaisin Elian löytämiseksi. Silloin kuninkaalla oli vielä niitä joita lähettää.
Kuningas kuvitteli voivansa vallallaan pakottamalla pusertaa sateen sanat Elian huulilta ulos! Hän vihasi tätä miestä kaikesta mielestään ja voimastaan, mutta oli kykenemätön edes löytämään niin kovasti vihaamaansa Jumalan miestä.
Nyt hän kuulee Obadjalta: "Elia on täällä", ja kiiruhtaa kohtaamaan vihaamansa miehen.
Epätoivo ajaa ylpeyden ulos ihmisestä hyvin tehokkaasti.
Jumala on ylpeitä vastaan.
Herra näki että Ahab oli nyt valmis nielemään ylpeytensä, mutta kolme pitkää ja kuivaa vuotta se vei aikaa. Hän, joka uhkui murhaa ja vihaa Eliaa kohtaan, oli taipunut tulemaan Eliaa vastaan saadakseen vihdoin sateen ja siten avun itsellensä sekä kansallensa.
Mitä hän, Ahab, voisi hallita, jos kaikki alamaiset olisivat kuolleet?
Mitä hyötyä on kuolleesta kuninkaasta?
Mitä valtaa hänellä, Ahabilla, oli Taivaan Jumalan ylitse, joka nyt häntä kuritti?
Ei valtaa. Ei mitään valtaa. Se oliriisuttu Ahabin käsistä. Nyt Ahab joutui näkemään että kaikki valta on Taivaan Jumalan, Israelin Jumalan, jota Elia palveli.
Jumala oli suojellut, kätkenyt ja ruokkinut Eliaa kolme pitkää, riuduttavaa vuotta. Näkihän Ahab sen Elian hyvinvoivasta olemuksesta. Hyvin oli Jumala palvelijastaan huolen pitänyt.
Ahab oli kateellinen Elialle ja tiuskaisi syytöksensä Jumalan miehelle: "Siinäkö sinä olet, sinä, joka syökset Israelin onnettomuuteen?"
Ahab tiesi totuuden muttei vieläkään halunnut sitä tunnustaa. Hän itse oli hyljännyt Herran käskyt ja seurannut baaleja (Ba'ali= minun mieheni, omistajani). Ahab oli antanut sielunviholliselle omistusoikeuden kuolemattoman sielunsa ylitse, vaikka se kuului yksin Luojalle. Tästä syystä olivat Jumalan tuomiot vuodatettu kansan ylle niin raskaina kuivuuden vitsauksen muodossa.
Nyt marssijärjestys muuttui. Enää ei marssikäskyjä jakanutkaan kuningas Ahab vaan Jumalan mies, Elia, jolla oli Jumalalta saatu auktoriteetti pimeyden voimien ylitse. Jumalan ohjeiden mukaan Elia kaikessa myös toimi täyttäen Taivaallisen Isän tahdon, kääntäen kansan sydämet Elävän Jumalan puoleen.
Elia yksinkertaisesti käski kuningasta lähettämään kokoamaan kaikki Israel luokseen Karmel-vuorelle. Ja kansa tuli kuullessaan Jumalan miehen nimen. Hänen, joka oli sulkenut taivaan rukouksillaan. Hän, Elia, käski myös tuomaan 450 Baalin profeettaa ja 400 Aseran profeettaa, jotkä söivät Iisebelin, kuningas Ahabin vaimon, pöydästä.
Iisebel - tuo Iisebelin henki - vaikuttaa tänäkin päivänä luopioden sydämissä ruokkien demoneja heidän sydämissään kaikella saastalla mitä maailma tarjoaa.
Mikä henki sinussa vaikuttaa?
Toivottavasti Pyhä Henki. Muutoin löydät itsesi Iisebelin tavoin vainoamassa Jumalan miehiä ja naisia, Jumalan silmäterää, omaksi tuhoksesi.
Pimeyden valta on pian ohitse. Jeesus tulee noutamaan omansa. Oletko sinä mukana Karitsan häissä?
Vain puhtaat morsiussielut temmataan ylös. Tee luja päätös, kuten Daniel, olla saastuttamatta itseäsi enää maailman roskalla, jota se joka tuutista tarjoaa. Sano ei, houkutuksille ja viettelyksille. Tartu Jumalan Sanaan ja elä sen mukaan niin saat sen lupausten mukaan.
Ole siunattu Jeesuksen rakkaassa ja kalliissa Nimessä.
Satu Surakka
Kipeintä
Mikä on kipeintä maailmassa – mikä koskee ja pistää
kuin puukolla sydämeen?
Kipeintä ei ole, kun rakastettu hylkää ja palauttaa sormuksensa
halveksuvasti ruskeassa kirjekuoressa.
Kipeintä ei ole, kun mies jättää kirjelapun pöydälle
ja ilmoittaa muuttaneensa rakastajattarensa yksiöön.
Kipeintä ei ole havaita Yliopiston ilmoitustaululta,
että suuri lopputentti on hylätty.
Kipeintä ei ole jäädä viimeiseksi 5000 metrin juoksussa Kalevan kisoissa.
Kipeintä ei ole olla ensimmäisellä sijalla kirkkoherranvaalissa
ja nähdä nuoren papin neljänneltä vaalisijalta voittavan ylivoimaisella ääntenenemmistöllä.
Kipeintä ei ole, kun näkee poikansa nimen paikallislehden raastuvanuuttisissa ja lukee, että hänet on tuomittu ryöstöstä kuritushuoneeseen.
Kipeintä ei ole olla arvostetun tiedemiehen ja professorin vaimo
ja todeta tyttärensä saavan aviottoman lapsen.
Kipeintä ei ole nähdä viidennentoista kerran joulukuun kuudennen päivän lehdestä, että ei ole vieläkään saanut Suomen Leijonan komentajamerkkiä.
Kipeintä ei ole uskovaisena oikoa seppelenauhoja
rakkaimpansa hautakummulla tämän kuoltua uskossa.
Kipeintä on nähdä omaisensa kuolevan ilman pelastusta
ja uskoa Jeesukseen, ja erota hänestä tietäen, ettei näe häntä enää ikinä.
Kipeintä on menettää oma etsikonaikansa maailman turhuudessa
ja maata eräänä päivänä kuolinvuoteellaan ja katsoa tuuman päästä viikatemiehen kasvoja ilman uskoa Jeesukseen.
Kipeintä on tulla luopioksi ja katsella syrjästä Jeesukseen uskovien onnea,
iloa ja autuutta.
Kipeintä on, kun kysytään: ”Mitä ovat nuo haavat rinnassasi?” vastata:
”Ne lyötiin minuun uskovain ystäväini huoneessa.”
Kipeintä on huomata lankeavansa uskovaisena jälleen vanhoihin helmasynteihinsä ja havaita, ettei pääse tuumaakaan eteenpäin pyhityksessään.
Kaikkein kipeintä on eräänä päivänä tuomiolla kuulla tunnustavana kristittynä Jeesuksen sanovan: ”Minä en ole koskaan sinua tuntenut: mene pois minun tyköäni, sinä laittomuuden tekijä.”
Tapio Nousiainen (Leipää ja suolaa, Päivä Oy 1973)
Rakenna elämäsi kalliolle
Herramme Jeesuksen Kristuksen armoa kaikille.
Kun Jeesus oli Pietarin,Jaakobin ja Johanneksen kanssa korkealla vuorella, ilmestyi heille Mooses ja Elias. Kun opetuslapset olivat peljästyksissään tapahtumasta, pilvestä kuului ääni. "Tämä on minun rakas poikani, kuulkaa häntä" (Mark 9:2-8)
Tälläisenä maailman aikana on tärkeätä kuunnella mitä Jeesus opettaa ja käskee tekemään. Jeesus opetti, että jokainen joka kuulee nämä minun sanani ja TEKEE niiden mukaan on verrattava ymmärtäväiseen mieheen joka huoneensa kalliolle rakensi. Sitten tuli rankkasateita, tulvia ja tuulia mutta se ei sortunut, koska se oli kalliolle rakennettu.
Jokainen joka kuulee nämä minun sanani, EIKÄ TEE niiden mukaan on verrattava tyhmään mieheen. Rankkasade, tulvat ja tuulet puhalsivat sitä huonetta vastaan ja se sortui ja sen sortuminen oli suuri (Matt 7:24-28)
Rakenna sinäkin elämäsi tälle kalliolle ja avaa sydämmesi ovi Jeesukselle.
Katso minä seison ovella ja kolkutan jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan ja hän minun kanssani (Ilm 3:20)
Matti Tuunainen
Takaisin ensirakkauteen
Kun Jumala nyt on sallinut ihmiskunnalle tämän maailmanlaajuisen Korona-epidemian, meidät eristetään omaan perhepiiriin, pois isosta joukosta.
Ajatellessani uskovien pitkäaikaisia rukouksia hengellisestä herätyksestä, mieleeni tulee Tauno Rantalan jo kaksitoista vuotta sitten saama profetia: "Se herätys, jota te odotatte ja olette rukoilleet, ei tule sillä tavalla kuin te olette ajatelleet sen tulevan, vaan se herätys tulee kyynellaakson kautta, josta te olette kuulleet. Tämän kansan keskelle tulee sellainen este, joka näkyy joka päivä kaupungeissa, kylissä ja maaseutupitäjissä. Tulee sellainen, joka on joka päivä näkyvissä, joka myös samalla leikkaa tätä korkeaa elintasoa matalaksi".
OLEMME ETÄÄNTYNEET JUMALAN SANASTA. Näyttää siltä, että meidät laitetaan kovaan koetukseen, missä vuodatetaan kyyneleitä, koetaan tuskaa ja katumusta. Tämä meille sallittu aika on JUMALAN asettama ja se on annettu parannuksen tekemistä varten. Jumala antaa kovan koulutuksen ihmiskunnalle.
Tämä aika vie monen talouden tiukalle, monet haaveemme eivät olleet meille hyväksi. Jumala on varannut meille aikaa olla lähellä Häntä. Saamme olla lähellä Taivaan Isää, voimme olla levossa koetuksista huolimatta ja viedä rukouksissa kaikki asiamme Hänelle. Herra laittaa asiamme oikeaan tärkeysjärjestykseen ja antaa sinulle sen, mikä sopii juuri sinulle.
Kun voimme taas kokoontua seurakunnassa, on aika tulla seurakunnan rukouskokoukseen, kiittämään vaikeuksista, joiden kautta löysimme uudestaan ENSIRAKKAUDEN.
Juhani Ovaska
Blogi
Kristinusko vai juutalaisuus?
Simon Desjardins
Asia, jonka yritän osoittaa tässä kirjoituksessa on, että me kristityt voimme elää kristillistä elämää, jota hallitsee juutalainen periaate, nimittäin, yritys pitää moraalilaki. Älä ymmärrä minua väärin, en sano, että meidän pitäisi elää lain rikkojina. Sanon vain, että jos kristillisyytemme on – kokonaan – yritys pitää moraalilaki, niin me rakennamme väärälle perustukselle.
Galatian tarina
Tämä juuri on se asia, jonka tärkeyttä apostoli Paavali yrittää osoittaa galatalaisille. He olivat kokeneet pelastuksen (Gal. 3:26), saaneet Hengen (Gal. 3:2) ja olivat – Paavalin mukaan – juosseet hyvin jonkin aikaa. Sen lisäksi apostoli todisti vilpittömästä rakkaudesta, jota he olivat ilmaisseet hänen ensimmäisen vierailunsa aikana (Gal. 4:15).
Silti kaiken tämän jälkeen nämä kristityt olivat palaamassa lakiin, ikäänkuin vastaus löytyisi siitä. Näin ollen kauhukseen Paavalin oli ravistettava heitä sanomalla: Niinkö älyttömiä olette? Te alotitte Hengessä, lihassako nyt lopetatte? (Gal. 3:3).
Tarina jatkuu
Väitän, että monet evankeliset lankeavat tänä päivänä samaan ansaan. Jostakin syystä lakkaamme leskittymästä Kristukseen, joka Paavalin mukaan on lain loppu (Room.10:4) ja käännämme huomiomme jonkinlaiseen omatekoiseen uskontoon – moraalilakiin perustuvaan – vain huomataksemme, ettemme pysty täyttämään sitä. Itseasiassa yksikään ihminen ei voi pitää moraalilakia, jos keskittyy siihen, emme edes me kristityt.
Paavali selitti sitä pitkään galatalaisille. Sillä hetkellä, kun kristinusko muuttuu yritykseksi pitää moraalilaki, olemme poistuneet elämän polulta. Kiinnitä huomiosi siihen, mitä Paavali kirjoittaa galatalaisille. Sillä jos olisi annettu laki, joka voisi eläväksi tehdä, niin vanhurskaus todella tulisi laista. (Gal. 3:21). Tässä Paavali viittaa mihin tahansa moraalilakiin. Tähän sisältyy jokainen laki, jonka voisimme ottaa päällemme, kuten: Älä valehtele, älä varasta, älä petä ketään, älä tee huorin jne. Ja hän väittää, että tällaiset lait eivät voi antaa elämää.
En väitä, että meidän pitäisi olla välittämättä näistä käskyistä. Sanon vain, että niihin keskittyminen johtaa vain turhautumiseen. Rakastan lyhyttä lausetta, jonka Paavali kirjoitti korinttolaisille: ”Ja vielä minä osoitan teille tien, verrattoman tien” (1.Kor. 12:31). Juuri tähän tiehen minä haluan keskittyä: rakkauden tiehen.
Terveellinen korvike
Paavali oli oikein huomannut, että ”sentähden on rakkaus lain täyttämys” (Room. 13:10). Salli minun esittää sinulle kysymys: Pelastuitko sinä, koska onnistuit pitämään moraalilain, vai siksi, että rakastuit Jeesukseen? Kuinka kaikki alkoi? Voisit vastata: Uskon kautta. Usko kuitenkin toimii vain, jos rakkaus on läsnä. Sillä Kristuksessa Jeesuksessa ei auta ympärileikkaus eikä ympärileikkaamattomuus, vaan rakkauden kautta vaikuttava usko (Gal.5:6).
Siitä seuraa, että usko ilman rakkautta on kuollut, koska se ei voi synnyttää tekoja (Jk. 2:20 & 26). Siksi voimme sanoa ja sanoa arvovaltaisesti, että rakkaus on kristillisen elämän ratkaiseva tekijä. On ilmeistä, että kun Jeesus oli maan päällä, hän ei yrittänyt pitää moraalilakia. Hän vain rakasti Isäänsä.
Käskyjen pitäminen
Jeesus sanoo meillle: “Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni” (Joh. 14:15). Nämä sanat ovat johtaneet joitakin kristittyjä yrittämään pitää Jeesuksen käskyt sen osoittamiseksi, että he rakastavat Häntä. Mutta jälleen väitän, että tällainen käsitys johtuu väärinkäsityksestä, sillä käskyjen pitäminen ei ole se, joka synnyttää rakkauden, vaan päinvastoin; rakkaus on tässä vaikuttava syy.
Jos esimerkiksi joku sanoo: ”Jos sataa, niin maa tulee märäksi.” Se ei tarkoita, että jos teet maan märäksi, niin sataa. Lause esittää negatiivisen testin ei positiivista. Sitä voisi verrata seuraavaan väitteeseen: ”Jos olet kristitty, niin uskot, että Jumala on olemassa.” Tämä ei tietenkään merkitse, että kaikki Jumalan olemassaoloon uskovat olisivat kristittyjä. Tästä seuraa, että negatiivisen testin muuttaminen positiiviseksi ei vain toimi. Seuraus ei milloinkaan aiheuta syytä.
Paavali oli tullut samaan johtopäätökseen. Huomaa, mitä hän sanoo: ”Älkää olko kenellekään mitään velkaa, muuta kuin että toisianne rakastatte; sillä joka toistansa rakastaa, se on lain täyttänyt. Sillä nämä: "Älä tee huorin, älä tapa, älä varasta, älä himoitse" ja mikä muu käsky tahansa, ne sisältyvät kaikki tähän sanaan: "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi". Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sentähden on rakkaus lain täyttämys. (Room. 13:8–10).
Ihminen, joka rakastaa, kantaa luonnostaan rakkauden hedelmää yhtä paljon kuin vihaava ihminen vihan hedelmää.
Käytännön esimerkki
Kuten kaikki esimerkit, tämäkin voi osoittautua vajavaiseksi, mutta uskon sen auttavan sinua ymmärtämään, mitä tarkoitan. Kuvittele, että 84-vuotias mies ajaa autoa tuntien epävarmuutta, kun nopeus ylittää 75 km/t. Ilmeisesti valtatiellä nopeusrajoitus ei vaivaa häntä lainkaan. Samoin ajaessaan kaupungin rajojen sisällä hän on hyvin varovainen, koska pelkää törmäävänsä johonkuhun. Siksi hän ajaakin vain 20- 30 km/t. Sielläkään nopeusrajoitus ei vaikuta häneen. Se ei ole hänelle taakka, koska hän noudattaa sitä luonnostaan.
Samalla tavalla ihminen, joka rakastaa lähimmäistään, ei varasta häneltä, ei valehtele hänelle, ei petä häntä eikä lähentele hänen vaimoaan, vaan päinvastoin auttaa ja suojelee häntä.
Johtopäätös
Kautta vuosikymmenten olen havainnut, että kun keskityn siihen, että minulla on suloinen suhde Jeesuksen kanssa, minun rakkauteni Häneen kasvaa – hänhän on kymmentätuhatta jalompi (Kv. 5:10) – ja kun rakastan Häntä, niin luonnollisesti tottelen Häntä.
Ei ihme, että paholainen yrittää vetää huomiomme pois Jeesuksesta, sillä hän tietää, että Hänessä on meidän voittomme ja ilomme. Moraalilakiin keskittyminen on tappion mietiskelemistä. Hänestä nauttiminen on elämän ja yltäkylläisyyden kokemista. Älä unohda: Vain rakkauden rinnoilla voidaan laki täyttää.
Ohuella jäällä Jumalan kanssa: Kasvava Israelin pettäminen ja pakkomielle jakaa Jerusalem
Israelin-politiikassaan Biden'in hallinto luistelee ohuella jäällä. Luonnollisessa maailmassa se merkitsee hengenvaaraa. Jos Israel on edelleen Jumalan valittu kansa, jolle hän antoi Israelin maan - ja hehän ovat, niin Yhdysvaltain hallituksen nykyinen kanta on parhaimmillaan hullunrohkea.
Aloittakaamme tarkastelemalla, mitä presidentti Biden ja Yhdysvaltain ulkoministeri Antony Blinken tuovat pöytään. He väittävät, että ainoa tie rauhaan on Palestiinan valtion perustaminen, mikä jakaisi sekä maan että Jerusalemin. Vielä pahempaa on, että he yrittävät pakottaa Israelin pääministeri Netanjahu'n hyväksymään ratkaisunsa.
Verkkosivuillaan julkaistussa artikkelissa Caroline Glick kirjoittaa: "Biden'in hallinto näytti kätensä tiistaina, kun Yhdysvaltain ulkoministeri Anthony Blinken antoi Israelille uhkavaatimuksen tukea palestiinalaisten itsehallintoa tai ottaa riski joutua hallinnon demonisoimaksi." Tämä on kiristystä; Yhdysvallat pyrkii pakottamaan tahtonsa Israelin vaaleilla valittua johtajaa uhmaten. Tämä pakottava lähestymistapa osoittaa täydellistä välinpitämättömyyttä Israelin kansasta.
Julkaistu Harbinger’s Daily -päivitys Israelin käynnissä olevasta sodasta 22. 1. 2024 sisältää lainauksia Israelin pääministeriltä, joka ilmaisee olevansa täysin eri mieltä Biden'in hallinnon kanssa. Hän hylkäsi äskettäin Yhdysvaltain presidentin ratkaisun demilitarisoidusta Palestiinan valtiosta. Näin tehdessään hän sanoi: "En tule tekemään kompromisseja Israelin täydellisestä turvallisuusvalvonnasta Jordanin koko länsipuolisella alueella."
Naivius
Kun otetaan huomioon palestiinalaisten asema, on pakko miettiä, onko Bidenin hallinto naivi vai pyrkiikö se tarkoituksella vaarantamaan Israelin olemassaolon jatkumisen. Kysely toisensa jälkeen paljastaa, että palestiinalaiset eivät kannata kahden valtion ratkaisua. Laulut "joesta mereen", joita kuulemme mielenosoituksissa eri puolilla maailmaa, osoittavat heidän todellisen tarkoituksensa: Israelin täydellinen hävittäminen. Harbinger’s Daily Update 22. 1. 2024 lainasi Hamasin tiedottajaa Khaled Mashal'ia, joka totesi, että heidän tavoitteenaan on Israelin valtion "eliminoiminen".
Onko Biden todella niin tietämätön heidän vaatimuksistaan, että luulee, että jos palestiinalaisille annetaan osa maata, niin se rauhoittaa heidän murhaavan vihansa Israelia kohtaan ja johtaa rauhaan? Ovatko kahden valtion ratkaisuun pyrkivät todella niin naiveja, että luulevat tämän olevan tie rauhaan, vaikka Israelia vastaan hyökkäävät tahot tekevät täysin selväksi, että he haluavat pyyhkiä Israelin pois kartalta? Se on kyseenalaista.
Jumalan uhmaaminen Vaikka Israelin kansa on tällä hetkellä kaukana jumalisesta entiteetistä, maa kuuluu Jumalalle ja Hän on määrännyt sen Jaakobin jälkeläisille. Vaikka rauhallinen nauttiminen maasta on aina riippunut kansan uskollisuudesta, Herra antoi sen heille "ikuiseksi liitoksi" (Ps. 105:7-11). Lisäksi Raamattu tekee selväksi, että Hän kieltää kaiken maan jakamisen, mitä maailma nyt ehdottaa ainoana tienä rauhaan.
Tämä on vasta alku maailman pakkomielteelle Jerusalemin ja Israelin maan suhteen (ks. Sak. 12:1-4). Kohdassa Joel 3:1-3 Herra viittaa kansojen pyrkimyksiin jakaa Hänen maansa syynä siihen, että Hän tuomitsee ne viimeisessä kliimaksisessa taistelussa, joka on todennäköisesti se, jossa Hän tuhoaa maailman armeijat toisessa tulemuksessaan. Jumala tuomitsee ankarasti ne, jotka pyrkivät jakamaan Hänen maansa.
Ohut jää
Herra on jo osoittanut tyytymättömyytensä Amerikan presidenttien pyrkimyksiin painostaa Israelia luopumaan maasta rauhan vastineeksi. Olen lukenut useita rinnastuksia, joiden mukaan Yhdys-valtoja koettelevat luonnonkatastrofit ovat seurausta siitä, että Yhdysvallat pyrkii saamaan aikaan tällaisia sopimuksia Israelin ja sen vihollisten välille.
Eräällä verkkosivustolla luetellaan yli tusina tapausta, joissa Jumala on osoittanut tyytymättömyy-tensä Yhdysvaltain hallituksen yrityksiin edistää sopimuksia, jotka jakavat Israelin maan. Kussakin tapauksessa onnettomuudet iskivät jossakin Yhdysvalloissa. Jotkut väittävät, että nämä ovat vain "sattumia", mutta niin on tapahtunut aivan liian monta kertaa, että se olisi jotakin muuta kuin varoitus Herralta.
Siksi sanon, että Biden'in hallinto luistelee huomattavan ohuella jäällä tukiessaan kieroja ratkaisuja, jotka vaarantaisivat Israelin hyvinvoinnin. En tiedä, milloin jää murtuu Biden'in hallinnon ja muiden valtioiden alla, jotka pyrkivät pakottamaan kahden valtion ratkaisun Israelille, mutta Raamattu varoittaa, että se ei todellakaan tule päättymään hyvin heidän kannaltaan.
Maailman ajattelutapa Israelia kohtaan merkitsee seitsenvuotisen Ahdistuksen, "Jaakobin ahdistuksen", läheisyyttä. Vaikka Amerikan ja muiden kansojen kasvava Israelin pettäminen huolestuttaa meitä, Raamattu totesi jo kauan sitten, että näin tapahtuisi viimeisinä päivinä. Se on osa Jumalan suunnitelmaa saada kansansa uskomaan oikeaan Messiaaseen, ennenkuin Hän palaa perustamaan hallintonsa Siioniin.
Maailman lisääntynyt keskittyminen Israeliin on meille merkki pikaisesta lähdöstämme maailmasta.
Jonathan Brentner
Mihin sinä luotat?
Katsoin hiljattain National Geographyn ohjelman, joka kertoi erään lento-onnettomuuden tutkinnasta. Kone oli pienehkö kaksiturbiininen potkurikone, jossa oli kolmihenkinen miehistö ja joitakin kymmeniä matkustajia. Aluksi lento sujui aivan normaaleja rutiineja noudattaen, kunnes yllättäen oikean moottorin öljynpaineen laskusta varoittava valo syttyi palamaan. Koneen perämies etsi tilannetta koskevan toimintaohjeen koneen manuaalista (käyttöohje).
Manuaali ohjeisti, että lentoa voidaan jatkaa normaalisti, mikäli moottorin öljynpainemittari näyttää normaalia lukemaa. Näin olikin, mutta varmuuden vuoksi koneen kapteeni päätti laskea ko. moottorin tehot tyhjäkäynnille ja ilmoittaa lennonjohdolle palaavansa takaisin lähtökentälle. Lähestyminen sujui normaalisti, kunnes laskeutumisen loppuvaiheessa kone alkoi kallistua oikealle ja oikaisuyrityksistä huolimatta ajautua pois halutulta kurssilta.
Kapteeni päätti tehdä ns. ylösvedon, eli lähteä takaisin nousuun kiitorataa koskettamatta. Hän nosti vasemman moottorin tehon täysille (nousuteho), mutta se ei saanut konetta nousuun, vaan koneen kallistuminen alkoi nopeasti lisääntyä sillä seurauksella, että koneen oikea siipi osui maahan, irtosi, ja koko kone törmäsi maahan pyörähtäen ympäri tulosuuntaansa ja osaksi murskaantuen. Koneen kapteeni ja muutama matkustaja menehtyivät, mutta valtaosa matkustajista loukkaantui vain lievästi.
Mikä meni pieleen ja mikä aiheutti onnettomuuden? Päätös palata takaisin, on aivan normaali varovaisuustoimenpide ja oli siten oikea päätös. Päätös laskea oikean moottorin tehoja, olisi ollut aivan oikea moottoria säästävä toimenpide, jos moottorissa olisi ollut voiteluongelma. Päätös ylösvedosta oli myös oikea, koska kone oli ajautumassa ulos kiitotieltä. Miksi kuitenkin kävi, niin kuin kävi?
Kapteenin tekemä virhe voidaan tiivistää yhteen lauseeseen: Hän luotti enemmän omaan arvostelukykyynsä, kuin manuaalin toimintaohjeeseen. Koneen valmistaja oli ottanut toimintaohjeessa huomioon sen mahdollisuuden, että vika olisikin varoitusvalossa, eikä moottorin voitelujärjestelmässä. Jos kapteeni olisi toiminut manuaalin ohjeiden mukaan, hän olisi säästänyt niin omansa, kuin matkustajienkin hengen.
Niin surullinen ja tavallinen tarina. Meidänkin valmistajamme on antanut meille oppaaksi käyttöohjeen - Raamatun -, mutta kuinka moni meistä turvautuukaan elämänsä valinnoissa enemmän omaan arvostelukykyynsä, kuin tuohon käyttöohjeeseen. Voi olla, että kaikki näyttää pitkään menevän hyvin ja ratkaisut tuntuvat aivan oikeilta. Usein ongelmat tulevat esiin vasta ”laskeutumisvaiheessa”, kun joudumme kasvokkain kuoleman kanssa. Moni huomaa silloin, että laskeutuminen ei päätykkään ”kiitotielle” vaan varmaan tuhoon.
Olen kuullut kerrottavan erään Amerikkalaisen pastorin pojasta, joka oli ajatellut ”nauttia” elämästä ja antaa elämänsä Jeesukselle sitten vasta vähän myöhemmin. Eräänä päivänä hän oli ollut ylittämässä rautatietä, kun hänen autoonsa oli tullut jokin vika. Yrityksistä huolimatta hän ei saanut autoa käynnistymään ja kauhukseen hän huomasi junan tulevan. Poika ei hätäännyksissään meinannut saada turvavyötä auki, mutta onnistui kuitenkin juuri ja juuri pelastautumaan junan edessä murskaantuvasta autosta. Poika kertoi myöhemmin, että tuossa hetkessä ei ollut aikaa parannuksen tekoon.
Tuo poika sai vielä uuden mahdollisuuden – kertomuksemme lentokapteeni ei. Junaonnettomuuden jälkeen poika tiesi, mitä kannattaa heti tehdä. Hän kaivoi esiin käyttöohjeen – Raamattunsa – ja sai kokea todeksi Jeesuksen antaman lupauksen; Etsivä löytää, anova saa, ja jokaiselle kolkuttavalle avataan.
Joko sinä olet ottanut vastaan Jeesuksen tarjoaman sovituksen ja vapautuksen synneistäsi?
Raamattu sanoo: Tänään on pelastuksen päivä. Huomista päivää ei meille ole luvattu.
Jer. 17:9 – Petollinen on sydän
Jeremiah 17:9 – The Deceitful Heart on december 20, 2021, Gary W. Ritter
(Jer. 17-19; 1.Tim. 6)
On olemassa tapa siunata ja tapa kirota. Se, mitä teemme elämässä, heijastaa tätä todellisuutta.
Olemmeko hereillä sen tosiasian suhteen, että Jumala on laittanut ikuisuuden sydämiimme ja että meidän on etsittävä Häntä löytääksemme se? Vai hylkäämmekö Jumalan antamat runsaat todisteet ja halveksummeko hänen hyviä lahjojaan voidaksemme seurata omaa polkuamme?
Vaikka Herra on tehnyt itsensä helposti löydettäväksi kaikille, niin epämiellyttävä tosiasia on, että suurin osa maailman ihmisistä kieltäytyy vastaanottamasta Häntä.
Juuri niin kuin Jeesus sanoo jakeessa Mt. 7:13:
Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät;
Mikä tässä avarassa portissa ja laveassa tiessä on niin puoleensa vetävää?
Miten löydämme tuon ahtaan portin?
Näiden kysymysten ytimessä on se, mitä Jer. 17:9-10 julistaa:
Petollinen on sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen; kuka taitaa sen tuntea? Minä, Herra, tutkin sydämen, koettelen munaskuut ja annan jokaiselle hänen vaelluksensa mukaan, hänen töittensä hedelmän mukaan.
Kaikki palaa takaisin kysymykseen synnistä. Meidän jokaisen DNA:ssa asuva vääryys tekee sydämestä valehtelijan omistajalleen. Maailmallinen neuvo: "Kuuntele sydämesi ääntä", ei luultavasti ole kovin järkevä. Se pettää sinut ajattelemaan, että jokin paha on hyvää. Itsessään sydämellä ei ole moraalista standardia. Sydämestä tulevat tunteet voivat olla epärehellisiä ja kuviteltuja.
Miksi sydäntä pidetään sairaana? Koska sen ongelmat ovat pahoja ja parantumattomia. Kukaan ei voi edes hahmotella sen sisällä olevan pahuuden syvyyksiä.
Se on, ei kukaan muu kuin Jumala. Hän yksin pystyy näkemään jokaiseen sydämeen ja päättelemään jokaisen ihmisen luonteen. Koska hän tietää lopun alusta lähtien, hän voi siunata niitä, joiden tietää seuraavan häntä ja kirota ne, jotka kieltäytyvät tästä etuoikeudesta. Itse asiassa Jer. 17:5 sanoo:
Näin sanoo Herra: Kirottu on se mies, joka turvaa ihmisiin ja tekee lihan käsivarreksensa ja jonka sydän luopuu Herrasta.
Jumala sanoo hyvin selvästi, että kun emme etsi Häntä, emmekä usko Hänen lupauksiinsa, vaan omaksumme maailman tavat, se on Jumalalle kirous. Se on Hänelle vastenmielistä, vihattavaa, iljettävää, kauhistus, kaikin tavoin pahaa. Onko mikään ihme, että ihminen, joka luottaa ennemmin ihmisten kuin Jumalan teihin, on kirottu?
Mutta entäpä se, joka tekee tietoisen päätöksen kunnioittaa, luottaa ja palvoa Raamatun Jumalaa Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta? Mikä ero!
Katso tätä eroa jakeissa Jer. 17:7-8:
Siunattu on se mies, joka turvaa Herraan, jonka turvana Herra on. Hän on kuin veden partaalle istutettu puu, joka ojentaa juurensa puron puoleen; helteen tuloa se ei peljästy, vaan sen lehvä on vihanta, ei poutavuonnakaan sillä ole huolta, eikä se herkeä hedelmää tekemästä.
Tärkeimmät kohdat toistuvat Raamatussa, olipa kyse siunauksista tai kirouksista. Tässä Jeremia toistaa kohtaa Ps. 1:1-4:
Autuas se mies, joka ei vaella jumalattomain neuvossa eikä astu syntisten teitä eikä istu, kussa pilkkaajat istuvat, vaan rakastaa Herran lakia ja tutkistelee hänen lakiansa päivät ja yöt! Hän on niinkuin istutettu puu vesiojain tykönä, joka antaa hedelmänsä ajallaan ja jonka lehti ei lakastu; ja kaikki, mitä hän tekee, menestyy. Niin eivät jumalattomat! Vaan he ovat kuin akanat, joita tuuli ajaa.
Uuden Testamentin kielellä apostoli Paavali kertoo meille kohdassa Room. 10:9-10:
Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.
Jälleen sydän. Jos todella annamme sydämemme Herralle, Hän laittaa sen kuntoon. Emme enää vaella petoksessa, kun olemme luovuttaneet sydämemme Jumalalle. Kun Hän on Vapahtajamme ja Herramme, olemme siunattuja. Mikä rikas ja kunniakas perintö se onkaan!